Decoquinaattia kehitettiin 1960 -luvulla. Sillä on laaja antiktsidiaalista aktiivisuutta, ja sitä voidaan käyttää estämään ja hoitamaan kanankokidioosia, jonka aiheuttavat eimeria tenella, Eimeria -jättiläiset, Eimeria Acervalina ja Eimeria Brucei.
Dekoituasillä on merkittävä antiktsidiaalinen aktiivisuus, se voi estää suolen vaurioita ja parantaa isännän kasvutehokkuutta, ja sillä on myös estävä vaikutus Plasmodiumin maksa- ja verivaiheisiin.
DECOQuinaatin ydinkohde on koktsidioiden mitokondriaalinen elektronikuljetusketju (jne.), Jotka vaikuttavat erityisesti kompleksi III: iin (sytokromi BC1 -kompleksi, ts. Koentsyymi Q-cytokromi C-reduktaasi), estää elektroninsiirron ja johtaa tukkeutuneeseen energian (ATP) synteesiin.
Decoquinaatti metaboloituu nopeasti ja sillä on alhaiset jäännökset. Lääkkeen 3 päivän lopettamisen jälkeen jokaisessa kudoksessa oleva jäännöslääkepitoisuus on alle 1 x 10-6ppm. Sillä on alhainen toksisuus, hyvä toleranssi ja laaja turvaalue. On edelleen turvallista käyttää 80 kertaa suositeltua määrää.
*UKK ja tieto